Putin Suuren muistojuhla Suomen maakunnassa vuonna 2522

 

Holvimainen, maanalainen teatterisali oli täynnä ihmisiä. Seitsemänvuotias Liina ei jaksanut keskittyä, vaan vääntelehti tuolillaan rauhattomasti. Äiti nykäisi kevyesti tyttärensä kädestä ja sanoi.

  – Kohtaa alkaa, koeta rauhoittua.

  – Minua pissattaa.

  – Kyllä sinä jaksat, äiti vakuutti.

  Puhujakorokkeelle asteli Suomen maakunnan kuvernööri Mathius Salikiviski. Hän rykäisi ja luki paperista.

  – Arvoisat Venäjän federaation ja Suomen maakunnan kansalaiset. Meillä on täysi syy viettää tätä historiallista juhlapäivää. Tasan viisisataa vuotta sitten, helmikuun kahdentenakymmenenä ensimmäisenä päivänä, Putin Suuri, Venäjän imperiumin palauttaja ja meidän vapauttajamme, antoi käskyn Ukrainan kansan palauttamiseksi osaksi Venäjän valtiota. Putin Suuri vapautti Ukrainan imperialistien ja kapitalistien kuristuksesta. Se oli alku suurelle muutokselle. Myös meidät suomalaiset vapautettiin ikeestä ja sorrosta Putin Suuren armahtavien käsien alle. Me löysimme kansana rauhan. Läntiset pahuuden voimat kävivät kuitenkin säälimättömään vastaiskuun, jotta vapautetut kansat tuhottaisiin. Ne eivät kuitenkaan voineet voittaa. Putin Suuri näytti, mitä tarkoittaa Venäjän voima ja mahti…

  – Minua pissattaa, ihan varmasti, Liina valitti.

  – Jaksat, ei tämä kauan kestä, äiti kuiskasi.

  – Kestää, Liina valitti. – Aina nää kestää kestää.

  Äiti keskittyi kuuntelemaan kuvernööri Salikiviskiä.

  – …Putin Suuren aloittaessa vapautuksen Ukrainassa, maapallon keskilämpötila oli kohonnut neljässä vuosikymmenessä kuusi pilkku kaksi astetta. Maapallo oli muuttumassa asuinkelvottomaksi…

  – Minulta tulee pissa housuun, äiti, Liina vaikersi katkonaisesti.

  Liinan äänensävy sai äidin toimimaan. Hän otti tytärtään kädestä ja puolikyyryssä eteni penkkirivin välissä mumisten anteeksipyyntöjä. He poistuivat salista tyhjään vessaan. Kaiuttimesta kuului Salikiviskin paatoksellinen ääni.

  – …Vladimir kolmastoista on valmis valtaamaan Antarktiksen. Siellä asuvat länsivallat, jotka ovat syypäitä maapallon tuhoutuiseen. Heillä on Antarktiksella hyvät oltavat, puhdas ilma sekä aurinko, jonka loisteessa voi tehdä työtä. Siellä vihertää ruoho, vilja kasvaa, kukat kukkivat. Meidän on aika ottaa heiltä se, mikä kuuluu meille. Paratiisi odottaa meitä kaikkia venäläisiä, kuten myös meitä, jotka asumme Suomen maakunnassa. Meistä monen suonissa virtaa esi-isiemme suomalaisugrilainen veri…

  Liina tuli vessakopista pesemään käsiään.

  – Äiti, hän sanoi mietteliäästi. – Yhtä asiaa minä en ymmärrä.

  – No mitä?

–   Kun se Putin oli kerran niin mahtava, niin miksi me asutaan maan alla? Miksi ne länsimaat asuvat taivaan alla siellä… Antartasilla?

  Äiti pelästyi ja vilkuili ympärilleen. Hän kumartui tyttärensä puoleen.

  – Hys! joku voi kuulla. Ei sellaisista saa puhua.

  – Minä haluan Antartitukselle, Liina sanoi topakasti. – Putinin luolissa on tyhmää.

  – Kyllä sinä sinne vielä pääset, äiti lohdutti. – Vladimir kolmastoista on niin meille luvannut. Vielä koittaa meidän vapautuksemme päivä.

  Liinan ilme vakavoitui.

  – Eikö Putin Suuri meitä sitten vapauttanutkaan?

  – Vapautti, äiti takelteli ja otti Liinaa kädestä. – Mennään takaisin. Lupaa minulle, ettet enää puhu, kun olet jo saanut käydä pissallakin. Lupaatko?

  Liina nyökäytti.

  – Lupaatko varmasti? äiti jatkoi.

  Liina nyökytti päätään syvemmälle.

  – Sano, että lupaat, äiti tivasi. – Sano ääneen.

  – Lupaan, Liina myöntyi vastahakoisesti.

  He palasivat istumaan Mathius Salikiviskin puheen pauhatessa.

  – Vladimir kolmentoista ideoima elektronitykki on testausvaiheessa. Se lähetetään raketilla avaruuteen. Tykki laukaistaan raketin saavuttaessa Antarktiksen ilmatilan. Elektronitykki tappaa kaiken elollisen. Sen jälkeen Antarktis on meidän ja me voimme elää siellä ikuisuudesta ikuisuuteen. Silloin me päätämme Putin Suuren aloittaman työn. Venäjä on kaikki kaikessa. Tästä uudesta maailmasta kertoo meille Helsingin patriarkka Kilirov, maakuntamme ylipaimen. Hän tuo meille myös terveiset Moskovan ylipatriarkka Sergeivitsiltä. Kiitos teille!

  Mathius Salikiviskin poistuessa kuulijat nousivat seisomaan vimmatusta taputtaen. Liina katseli aikuisten muuria ympärillään, hurmoksellisia kasvoja. Äiti ei kuullut, kun Liina tuhisi kiukkuisena.

 – Lähen ite Antarkukselle. Muuten en sinne ikuna pääse.

 Liina katsoi taputtavaa äitiään, väkinäistä hymyä.

  – Otan äipän mukaan. Putinit saa jäädä luoliinsa. Ja kirolovitsit ja kaikki vitsit.

 (Tarina saattaa saada jatkoa)

 

Sanna Kukkola kuvaamassa Ukrainan tiesulkuja

– Ihana tiesulku, Sanna Kukkola sanoi pelkääjän paikalla istuvalle miehelleen Matias Purkkilalle. – Juuri tollaista tiesulkua olen etsinyt. Saan siitä myös mahtavan selfien.

Kukkola katsoi taustapeilistä kasvojaan ja lisäsi huulipunaa, suoristi hiuksiaan. Hän astui vuokra-autosta tielle ja katseli ympärilleen matkapuhelin kädessään. Matias jäi auton viereen seisomaan. Kukkola nosti puhelimen ja ryhtyi räpsimään valokuvia tiesulusta.

Sotilaat pomppasivat kiireesti seisomaan. Kukkola vilkutti heille.

 – Ihania sotilaita, Kukkola totesi ja huusi englanniksi. – Ei teidän olisi tarvinnut nousta. Mutta ihan kiva. Pääsette kuvaan.

Sotilaat nostivat maasta kiväärinsä ja huusivat vihaisesti. He ryntäsivät Kukkolaa kohti.

– Voisitteko puhua englantia, kiitos, Kukkola kehotti maireasti hymyillen. – Olen huono venäjässä ja ukrainassa, mutta osaan minä…

Sotilas osoitti Kukkolan puhelinta. Hänen äänensä oli käskevä.

– Ai, puhelin, Kukkola oivalsi. –  Se on ai phone kolmetoista. Meillä huipputoimittajilla pitää olla paras puhelin. Ei se niin erikoinen ole kuin luulette.

Sotilas riuhtaisi puhelimen Kukkolan kädestä ja sanoi vihaisesti.

– Delet, delet.

Kukkola katsoi taakseen ja ihmetteli suomeksi. – Mitä delettiä ne tarkoittaa?

– Se voi olla venäjää, Matias ehdotti. – Jos ne haluaa, että otat niiden kanssa selfien.

– Ai, niin varmaan. Ne tietää täälläkin, että olen Iltalehden ykköstoimittaja. Olen suositumpi kuin linssilude pääministeri...

Kukkola nyrpisti nenäänsä ja tuhahti.

– …Sanna Marin!

Kukkola koetti ottaa puhelimen sotilaalta, mutta tämä ei antanut, vaan jankutti delettiä.

Toinen sotilas puuttui keskusteleen.

– Pasport. Kukkola hymyili leveästi miehelleen.

– Ok, nyt ymmärrän. Ne haluavat varmistaa, että olen todella se oikea Sanna Kukkola.

Aviopari haki autosta passinsa.

– Selvästi häkeltyivät, Kukkola totesi kuunnellessaan sotilaiden keskinäistä, kiihkeää keskustelua. – Eivät olisi ikinä uskoneet, että suomalainen superjulkkis tulee tänne kuvaamaan tiesulkuja. Voi kun saisi vielä niiden kanssa söpön selfien.

Sotilas heilutteli Ukkolan passia ja tivasi.

– Spai? Russia? Spai?

Kukkola katsoi neuvottomana miestään, joka pyöritteli päätään.

– Meinaako ne, että minä olen vakooja?

– Jospa ne sotkee meidät johonkin muuhun, Matias Purkkila ehdotti.

Hetken keskenään keskusteltuaan sotilas soitti matkapuhelimella. Toinen sotilas sanoi vakavana.

– Expekt.

– Vitun juntit, Kukkola marmatti. – Ei minulla ole aikaa odottaa. Tee jotain, Matias. Oletko muuten kuullut, että Ukrainassa on vierastaistelijoita. Katso nyt noita. Ovat ihan irakilaisen näköisiä. Kyllä minä matut haistan, vaikka ne voissa paistaisi. Painuisivat helvettiin Ukrainasta. Rasva haisee kilometrin päähän. Yököttää.

Purkkila levitteli käsiään.

– Ei auta kuin odottaa. Koeta rauhoittua.

– Sekö on sinun neuvosi, kun minua nimitellään vakoojaksi?

Viidentoista minuutin kuluttua tiesulkua lähestyi valkoinen maastoauto, joka pysähtyi tiesulun toiselle puolelle. Autosta nousi tiukkailmeinen sotilaspukuinen naisupseeri. Hän katsoi passit ja selasi Kukkolan puhelimen tiedostoja.

– Poistakaa kaikki kuvat, jotka ovat Ukrainasta, upseeri kehotti englanniksi.

– En ymmärrä, Kukkola esteli. – Minä olen Suomen tunnetuin toimittaja. Minä autan Ukrainaa kuvaamalla tiesulkuja. Harjoittelen samalla sotakirjeenvaihtajaksi.

– Venäjää te autatte paljastamalla sotilaskohteita, upseeri kivahti. – Meillä olisi muutakin tehtävää kuin paimentaa toimittajana esiintyviä turisteja.

Upseeri katsoi vierestä, kun Ukkola poisti kuvia. Homma eteni hitaasti, jolloin ukrainalaiset alkoivat hermostua.

– Poistakaa kaikki kuvat, upseeri määräsi. – Muuten seisomme täällä vielä huomenna.

Kun kuvat oli poistettu, upseeri näytti pariskunnan passeja.

– Passit saattavat olla väärennettyjä, joten menemme komentokeskukseen. Varmistamme henkilöllisyytenne. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun venäläiset vakoojat esiintyvät tyhminä toimittajina.

Pariskunta työnnettiin maastoauton takapenkille. Toinen sotilaista tuli ajajan paikalle istuneen upseerin viereen. Hän osoitti kiväärillä takapenkille ja puhui kiivaasti, silmät salamoiden.

– Mitä meidän oikein pitää tehdä? Kukkola kysyi englanniksi.

Upseeri katsoi taustapeilistä takapenkkiläisiä, vinosti hymyillen.

– Hän sanoo, että älkää yrittäkö mitään tai saatte kuulan kalloonne. Hän kertoo olleensa Suomessa kesätöissä marjatilalla. Hän ymmärtää hieman suomea. Hän ei ole matu irakilainen, vaan syntyperäinen ukrainalainen. Loukkasitte häntä verisesti. Hän toivoo, että olette venäläisiä vakoojia. Hän tahtoo viedä teidät saunan taakse.

Pariskunta katsoi kalpeana kuin kaksoislakana etupenkkiläisiä.

– Mitä se saunan taakse vieminen tarkoittaa? upseeri ihmetteli.

 Sanna Kukkola änkytti sanoja suustaan.

– Tuota, niin, Suomessa saunan takana juodaan… niin, juodaan ystävyyden malja.

– Finlandia vodkaa, Matias Purkkila lisäsi kiireesti. – Kyllä täällä Ukrainassa kelpaa muukin vodka.

– Joo, kun ei ole vain venäläistä vodkaa, Sanna Kukkola kuittasi väkinäisesti hymyillen.  

 

Tosielämän Sanna Ukkolan seikkailut Ukrainassa LINKKi

 

 

Kolumnisti Sanna Kukkolan päiväkirja

Sanna Ukkola tiesi kertoa kolumnissaan, miten pääministeri Sanna Marin on viettänyt viikkonsa. 

Entä mitä Sanna Kukkola on saanut viikossa aikaan?

Maanantai

Sanon nyt suoraan, rakas päiväkirjani, että tämä minun duunini on parasta. Tänään oli hyvä päivä. Sain Laurin julkaisemaan jutun, jossa kerron, mitä Kilun kaverin tuttava oli kuullut Sittarin kassajonossa. Sanna Marinin on nähty käyvän likakaupassa ja ostaneen kaksi kiloa punaista lihaa. Parasta jutussa on, että liha on Uruguaista. Lintilä ja muut kepulaiset kiehuvat raivosta, kun Marin ei heille kertonut etukäteen lihan ostosta. Maalaiset saadaan raivon valtaan. Kohta alkaa Saarikon kestohymy hyytyä ja hallitus menee nurin.

Jarno vakuutti, että kun Marinilta ei löydy kuittia ostosta, niin Marin on taas nalkissa. Kun Marin alkaa selittämään, ettei hänellä ole kuittia, niin siitä saadaan lisää otsikoita. Miksi Marin hävitti kuitit? Jarno on sitten loistava. Toiseksi loistavin. Kaikki tietävät kuka on Iltsun paras. Ja kaunein. Sen uskallan tunnustaa vain päiväkirjalleni. Olen luonteeltani vaatimaton. Vogue pyytää minua kohta kansikuvaan. Olen Suomen vaikutusvaltaisin nainen eikä suinkaan Marinin letukka. Kaikki suomalaiset minut tuntevat ja lukevat juttujani. Siihen ei kukaan muu pysty. Marin ei osaa edes kirjoittaa. Se tarvitsee siihenkin avustajia.

Tiistai

Matias ehdotti aamupuurolla, että pyytäisin Jussin taas Alfaan. Matiaksen mielestä Jussi jää liikaa pimentoon. Se on kuitenkin ykköstykki. En oikein tiedä. Minusta Jussi saisi kasvaa lisää korkoa ja samalla ihmiset unohtavat sen nuoruuskirjoitukset. Riikka vetää hommat hyvin sillä aikaa. Ei sitä erota Jussista. Kyllä Jussi teki hyvän valinnan. Riikka vetää mukaan naisia, kun se on niin nätti. Toisaalta ymmärrän Matiasta, kun sen pitää vetää porukkaa. Koetan Matiasta auttaa kaikin tavoin Iltsussa ja Alfasssa. Matias ei aina ymmärrä, että jos koko ajan autan sitä, niin ihmiset alkavat hoksata. Nyt kukaan ei tajua, miten me Matiaksen kanssa ollaan Suomen paras tiimi. Lauri siirsi Marinin jutun julkaisemisen huomiseen.

Keskiviikko

Lauri lupasi, että lihajuttu tulee tänään ulos. Meillä Iltiksessä oli aamulla kiinnostava palaveri. Keksittiin monta hyvää juttua, jolla aletaan pommittaa Marinia lihajutun jälkeen. Hallituksen kaataminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Jarnolla on tosi hyvä idis. Se laittaa tutkivan journalismin koulutuksessa olevat vakoilemaan pääministeriä aamusta iltaan. Lisäksi Jarno tuntee roskakuskin, joka pääsee joskus tyhjentämään Kesärannan roskapöntöt. Kuski on luvannut laittaa sivuun pääministerin roska-astian sisällön ja tuoda se Jarnon tutkittavaksi. Lauri nauroi ja sanoi, että katso sitten, ettei tuo roskia Iltiksen toimitukseen. Illalla tuli lihajuttu Marinista. Ai että on vetävä otsikko, kun Lauri sitä viilasi: ”Sanna Marin kerrotaan villiintyneen punaisesta lihasta. Tiedot ovat pääministerin sisäpiiristä. He ovat kyllästyneet bilettämiseen ja lihan syömiseen ja kysyvät: Miksi Sanna Marin ei ajattele ilmastoa?”

Torstai

Sanna Marinilta pyydettiin lausuntoa lihakohusta. Hän kielsi käyneensä lihakaupassa. Jarno on kysellyt Marinilta kuitista. Arvasimme, Sanna Marinilla ei ole kuittia. Nyt ovat muutkin lehdet heränneet. Marin on lirissä. Kuten aavistimme, kepulaisetkin heräsivät ja kyselevät, mistä tässä taas on kysymys. On ihanaa katsoa telkusta Saarikon lmeitä. Ne ei kepussa usko Marinin selityksiä. Taas on yksi naula lyöty hallituksen arkkuun. Matias kehui meitä. Kohta se pääsee viemään puoluetta hallitukseen. Jussista tehdään sisäministeri. Sai Soini luuserikin ulkoministerin salkun. No, Soini on hyvä ukko. ilman sen tumpelointia Jussi ei olisi saanut puoluetta.

Perjantai

Lihakohu kiehuu edelleen. Ulkomaiset lehdet eivät ole vielä älynneet. Siitä saisi lisää otsikoita, kun Marin pilaa Suomen mainetta eikä ajattele kuin itseään. Kohta se tukehtuu punaiseen lihaan. Painetaan vain päälle. Juhakin lähti mukaan. Jarno soitti, että oli saanut roskalähetyksen Kesärannasta. Se on vienyt ne kotiinsa ja aikoo käydä kaikki lävitse. Jarno on tinkimätön ja tekee duunia kuin pieni eläin.

Illalla Alfassa oli kiinnostava vieras. Samus Sikiänvesa. Se on kirjoittanut viidennen kirjansa. Sen nimi on Miten voit tulla perussuomalaiseksi vaikuttajaksi. Sillä oli vakiokamaa. Täyttää lehtien kommentointi palstat ja pitää blogeja. Mutta se oli hyvä juttu, että jokaisen pitäisi varautua tulevaisuuteen, meidän vaalivoittoon. Hyvä olisi aloittaa urheilu, kuten pesäpallo. Siinä poltetaan ja tulee kuolleita. En pesiksen jujua ole koskaan aiemmin tajunnut. Saadakseen kuolleita ja poltettuja, niin sitä varten pitää hommata pesäpallomaila, mieluummin useita erilaisia Siitä on sitten hyvä jatkaa vaativampiin urheiluvälineisiin. Esimerkiksi Samus nosti Jussin ampumaurheilun. Myös jouset ovat hyviä välineitä eikä niihin tarvitse lupia. Jokaisen perussuomalaisen on syytä aloittaa urheilu. Se ei ole koskaan liian myöhäistä.

Lauantai

Lihakohu alkaa hiipua. Olemme siihen varautuneet. Jarno soitti innoissaan. Hän oli löytänyt Kesärannan roskista lipun elokuviin. Juju on siinä, että Jarno löysi vain yhden lipun. Elokuvan nimi on Tapahtui Kabulissa. Ällöä. Miksi ei tapahdu Suomessa? Todistaa taas pääministerin epäisänmaallisuudesta. Pääasia on ymmärtää, että Marin on käynyt yksin elokuvissa. Miksi se ei ottanut miestään mukaan? Ja korona leviää, joten sekin vielä, törkeää piittaamattomuutta muista ihmisistä. Tärkein todiste Marinin syyllisyydestä on roskista löytynyt musta maski. Kaikki tietävät, että Marin käyttää mustaa maskia. Kaiken lisäksi maskeja oli vain yksi. Kirjoitan jutun, kun Jarno kertoi, ettei ehdi. Yksi näyte roskiksesta vaatii tarkempaa tutkimista, mutta siitä saattaa tulla pommi, joka kaataa hallituksen. Hahmottelin otsikoksi: ”Sanna Marin kävi maskiin naamioituneena elokuvissa. Oliko hänellä salainen tapaaminen, kun aviomies jäi kotiin lasta katsomaan.” Illalla käytiin Matiaksen kanssa Palacessa syömässä. Vedettiin parasta vinkkua puokkiín. Oli kivaa.

Sunnuntai

Nukuin piiitkäään. Matias toi tabletin sänkyyn. Luettiin yhdessä juttuni Marinista. Matiaksella oli hauskaa. Hän piti kovasti otsikosta. ”Sanna Marin oletettavasti kävi salaa elokuvissa koronasta piittaamatta. Kuka oli mies, jonka viereen paikalla ollut näki oletetun pääministerin istuvan. Söivätkö he punaista lihaa?”

Matiaksen kanssa pohdittiin, että tarttisikohan minun siirtyä kokopäivätoimiseksi perussuomalaiseksi? Voitaisiin samalla ostaa kunnon urheiluvälineitä. Ilttistä mun rooli ei haittaa. Lauri on meidän porukoita. Tai ainakin sen sydän on. Minä tunnen sydämet. Alfassakin olen oikeassa porukassa eikä tarvitsisi enää välittää tasapuolisuuksista. Se on rasittavaa. Olisin puolueen näkyvä voimahahmo. Kaikki minut tuntevat. Minä pääsisin eduskuntaan. Minusta tulisi äänikuningatar. Minä nousisin ministeriksi, pääministeriksi. Matias tietää, miten minusta tehdään pääministeri. Se kuulostaa hienolta. Suomi on pelastettava. Kukaan muu ei siihen pysty kuin minä, me. Minä ja Matias. Me näytetään punaista lihaa syövälle Marinille ja työnnetään se Kabuliin hengailemaan. Talibanit saavat sen ruotuun. Riikan kanssa näytetään, että me pystymme samaan kuin miehet. Jussi on kuitenkin meidän mestarimme, se pitää aina muistaa. Päivilläkin on joku mestari. Ei se koskaan sitä ole paljastanut, mutta veikkaan sen ukkoa, se on joku napamies niiden salaseuroissa. Jussi on paras mestari ja sitä Päivikin dikkaa. Voisi sekin liittyä meihin, kun me ollaan kuitenkin samaa porukkaa. Meillä on arvot, joilla me pelastamme Suomen kommunisteilta ja suvakeilta. Pakko aloittaa urheilu.